keskiviikko 2. tammikuuta 2008

Tosielämän Aku Ankka

Nonniin, tässä se nyt siis on! Pitkän intellektuellisen ajattelun ja harkinnan tulos: Sekaisin Sinistä!=) Oikeasti kyseessä oli tylistyneisyyden huippu ja hetken mielijohde….niin no….mutta kyseessä on siis esikoiseni, joten sähläystä ja ärräpäitä on siis luvassa, yritin juuri laittaa kuvausta itsestäni näkyviin sivuille…ei onnistu, tässä koneessa on jotain vikaa - luonnollisesti.

Blogini nimi ei kuvasta mielikuvitusen puutetta - viitaten erääseen todella huonoon komediaan(jos pidit siitä,saanen palauttaa sinut takaisin maanpinnalle - se oli aivan p***a!), vaan kyseessä on aivan ikioma ominaisuuteni puhua useasta asiasta samanaikaisesti…joskus tipahdan itsekkin kärryiltä…

Yksi asia missä olen suorastaan lajin parasta A-luokkaa, on mitä tyhmimmän ensivaikutelman antaminen, ja jos hyvin
käy onnistun vain parantamaan saavutustani törrtöilemällä useaan otteeseen peräkkäin.
Onnistuin juuri taas kyseisessä lajissa, kun tapasin uuden työkaverini; Roikuin tuolillani,niin että varmasti näytti siltä että olen juuri tippumassa siltä. Puhun puhelimessa työkaverini kanssa, onnistuin samaan aikaan tiputtamaan kaikki kansioni pöydältä(tuolilla roikkumiseni näyttää tässä vaiheessa varmasti todella mielenkiintoiselta koska yritän hamuta kansioitani lattialta,johon en ylety kun puhelimen johto ei riitä.),yritän epätoivoisesti saada selvää mitä työkaverini yritää langan toisessa päässä sanoa, päätyen vain rääkymään puhelimeen “MITÄ??!!MITÄ??!”…kaverin ilmeestä päätellen taisin tehdä taas lähtemättömän vaikutuksen…
Kaikista paras oli kuitenkin kun tapasin anoppini ensimmäistä kertaa - alasti miehen sängyssä, ilman että mies oli silloin edes kotona…yritä siinä nyt sitten naama peruslukemilla alkaa sanomaan käsipäivää “terve, me ei olla taidetukkaan tavata aikasemmin….”

Ei kommentteja: