tiistai 22. tammikuuta 2008

Picasso & kotiorja ja niiden homokoira

Meidän koira on homo. Se ei ole koskaan pienen elämänsä aikana tuhonnut mitään, koskaan. ei edes pentuna. Nyt se on kumminkin alkanut osoittaa huolestuttavaa kiinostusta kosmetiikkatuotteita kohtaan....En voi enää jättää edes huulikiiltotuubia pöydälle, koska se on mutusteltu tyhjäksi kun palaan kotiin. Samoin käy rasvojen ja muun kosmetiikan kanssa. Sitä koiraa saa oikeasti juosta karkuun jos olet rasvannut jalat jollain hyväntuoksuisella rasvalla, nimittäin se tulee ja nuolee jalkasi jos herpaannut hetkeksikään. Nyt se teki omasta mielestäni huippunsa, syömällä suitsukkeet pöydältä...Tämä saa taas miettimään miksi jokaisella lemikillä jonka olen omistanut, on tällaisia kummalisia taipumuksia, miksen koskaan voi saada normaalia lemmikkiä, koska minustahan se ei voi johtua, muut (yleistän siis lauseeni nyt myös eläimien lisäksi ihmisiin)ovat vain hulluja, en minä.

Meissä jokaisessa asuu pieni taiteilija! omani löysin viikonlopun aikana kun tylsistymiseni koki taas uuden atmosfäärin. Kaivoin joskus lahjaksi saamani maalausvälineet esiin, ja toteutin itseäni!=) ja oikeastaan taulusta tuli oikein hieno ja ajattelin maalata vielä uudestaankin. Ensimmäisen teokseni luovutan tietenkin vanhemmilleni, koska ne eivät voi olla laittamatta sitä esille! Itseasiassa olen jo päättänyt paikankin teokselleni(sellainen missä sitä ei voi olla huomaamatta)kuinka ovelaa!

Olen ollut reippaana taas eilen treeneissä. Oloni on myös sen mukainen...jouduin kierähtämään sängystä alas tänä aamuna, koska lihakseni eivät yksinkertaisesti olleet tavoitettavissa.

Möllini sanoi eilen jotain, ja mieleeni tuli taas alkaa kantaa nauhuria mukanani, niin että saisin tällaiset lausahdukset tallenettua: "musta on oikeestaan ihan kiva olla sun kotiorjana"...en saanut sitä kirjallisena..vaikka pyysin. Se on tosiaankin kierinyt tylsyydessä siellä kotona kun saikuttelee, ja se on kiltisti siivonnut joka päivä. siis oikeesti joka päivä. Mutta koska maailma on kylmä ja julma paikka, kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös sairaslomat...

Ei kommentteja: